Mihin ihmeeseen miun kaikki aika häviää?
Melko vähälle meinaa jäädä tää postailu.
Ajattelin, että kyllä mie kerkeen, kun Nelli nukkuu, mutta ei.
Nellin päiväunien aikaan oon usein itsekin ulkona tai sit teen kotihommia.
Illalla taas otan kaukosäätimen ja kaadun sohvalle kattomaan telkkaria ja nauttimaan ajasta tuon miehekkeen kanssa, sillon kun se on kotona.
Toki voisin kirjotella myös sillon kun Nelli on hereillä, mutta jotenki tuntuu niin kovin hankalalta. Varsinkin nyt kun Nelli nousee joka paikkaan ja sydän syrjällään saat vahdata, kun on pikkasen huteran olosta se oleminen.
Ja muutenkin tuntuu, että ei saa ajatuksia kasaan, jos ei saa yksikseen kirjotella. En myöskään tykkää kirjottaa sillon kun mies on kotona. Se on jatkuvasti selän takana kyttäämässä. :D
Nyt Nelli nukkuu, toivottavasti ainakin hetken vielä, niin saisi jotain kirjoteltua edes!
Tänään ollaankin ulkoiltu ihan urakalla.
Aamupäivästä kun Nelli kävi nukkumaan, lähdin lenkille.
Heitinkin normaalia pidemmän lenkin tänään, aikaa meni lähemmäs kaksi tuntia.
Aurinkoiset ilmat antaa jotenkin niin paljon motivaatiota!
Sit tultiin sisälle välipalalle ja lähettiin taas ulos.
Käytiin "ajelemassa" pikku lenkki tytön pyörällä.
Sit käpyteltiin vähän vaunujen kanssa, ni tuli tytölle uni. :')
Eilen kävin ekaa kertaa PIIIITKÄÄN aikaan ohjatulla jumpalla; Step-kiinteytys -tunnilla.
Sen jälkeen oli tosi hyvä olo! Oon tosi pitkään halunnut mennä taas jumpille, mutta jotenki ei vaan aika tunnu riittävän...
Tai ehkä aika riittäis, mutta mies on niin vähän kotona, ni aina pitäisi keksiä lapsenvahti jostain.
Nyt meinasin ottaa 10x jumppakortin ja yrittää taas käydä useammin.
Ennen raskautta kävin tosi paljon salilla ja jumpissa, monta kertaa viikossa.
Ois kiva taas palata samaan rytmiin, mutta se on ehkä mahdotonta. Mut jos nyt taas alkuun pääsis!
Nelli heräilee, mies tuli kotiin ja Zumba alkaa kohta, palaillaan!
Aurinkoista kevättä! <3
Marsall
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti