Kerhoilua

Moi!

Tänään käytiin tytön kanssa pitkästä aikaa kerhossa. Viime viikolla oli kerhotkin hiihtolomalla.

Käydään neidin kanssa kahdessa seurakunnan vauvakerhossa; Tiistaisin ja perjantaisin.

Tiistain  kerho on ihan perinteinen vauvakerho; Hartaus, lauluja, leikkejä, kahvittelua ja vapaata oleskelua ja jutustelua muiden kanssa. 

Kerho on iltapäivällä 13.30-15.30 ja on melko lähellä meidän kotia, ollaan menty pääosin kävellen. Tulee lenkkeiltyä samalla ja tyttö nukkuu päiväunet matkalla sekä sinnepäin mentäessä että takaisin tultaessa. :)

Meidän lisäksi kerhossa käy  n. 10 vauvaa ja äitiä, eli ollaan saatu jo kiva porukka kasaan. 

Perjantain kerho taas on nuorille vanhemmille, joilla on ensimmäinen lapsi tai odottavat ensimmäistä lasta.. Toimintaa on vähän fiiliksen mukaan, ja sitä suunnitellaan yhdessä ohjaajien kanssa. Aika paljon on keittiöhommia, valmistellaan aamupalaa, keitellään puuroa ja jonkun verran leivotaan. :) 

Myös lenkkeillään ja lauleskellaan. Ohjaajilta voi myös pyytää apua esimerkiksi kaupassa käyntiin tai virastoasioiden hoitamiseen. :) 

Kerho ajottuu aamupäivään, eli on 10-12. 

Siellä käydään autolla, kun matka on huomattavasti pidempi ja kerho on tuohon aikaan.

Sillon kun tyttö oli pienempi, hää saatto nukkua yöunia melkeen kahteentoista, niin lähtö oli välillä vähän hankalaa, nykyään meille aika sopiva aika, kun on rytmit vähän muuttuneet. :)

Kun alotettiin kerho, ei siellä meidän lisäks käyny ketään, käytiin monta viikkoa niin, että oltii tytön kanssa kahestaan, nyt kuitenkin meidän lisäks käy 2-3 vauvaa ja äitiä. Oon käsittänyt, että tän kerhon ei ookkaan tarkotus olla iso vaan suht pieni, tiivis porukka.

Aloitettiin kerhoissa käyminen syksyllä, kun tyttö oli vasta 5 viikkoa vanha. Alkuun olikin kerhot melko rauhallisia, kun lapset oli niin pieniä. Nyt onkin hauska kattoa ja verrata, kun ei kukaan enää pysy paikallaan ja ääntä lähtee enemmän ja vähemmän. :')

Mie tulisin varmasti mökkihöperöks, jos noita kerhoja ei olis. Tykkään tosi paljon!

Ei samalla tavalla varmasti tulis lähettyä esimerkiksi kavereille tms. ja  siellä saa jutella samassa elämäntilanteessa olevien aikuisten kanssa. Miun kavereilla kun ei monella ole lapsia. 

Aikuisen juttuseura on joskus tarpeen. 

 Kun on päivät pitkät tuon pienen talliaisen kanssa täällä kotosalla, niin välillä tuntuu et omat jutut alkaa olla samalla tasolla hänen kanssa. :)

Teille, ketkä mietitte uskallatteko, viittittekö, jaksatteko mennä, suosittelen lämpimästi! :)

Marsall